Niin maataloudessa kuin yritysmaailmassakin puhutaan usein kestävyydestä ja sen merkityksestä tulevaisuuden turvaajana.
Tiedämme jo nykyteollisuuden rappeuttavan niin maapalloa kuin terveyttäkin, mutta harvoin pysähdymme miettimään, mitä kestävyys käytännössä tarkoittaa. Ja ennen kaikkea unohdamme pohtia riittääkö kestäväkään toiminta ylläpitämään maapallon elinkelpoisuutta.
Rappeuttavassa toiminnassa kyse on niin uusiutumattomien kuin uusiutuvienkin luonnonvarojen ylikulutuksesta, sekä ihmisen ja luonnon terveyden ylikuormituksesta. Yritysmaailmassa valmistetaan tuotteita, jotka eivät kestä käyttöä, eivät ole kierrätyskelpoisia, eikä niitä ole valmistettu uusiutuvista materiaaleista. Tällä turvataan yrityksen taloudellinen jatkuvuus. Yrityksissä uusitaan laitteistoa tarpeettoman usein, eikä korjata korjauskelpoisia laitteita, pakkausmateriaalit on valmistettu uusiutumattomista tai uusista materiaaleista, eikä esimerkiksi biohajoavasta kierrätysmateriaalista, ja henkilöstöä kohdellaan uusiutuvana luonnonvarana.
Maataloudessa maata muokataan syvältä ja moneen kertaan, ja maaperä on pitkään paljaana, jolloin ravintoaineet liukenevat sadeveden mukana vesistöihin tai vapautuvat ilmakehään, kun maassa ei ole kasvillisuutta niitä sitomassa. Pelto lannoitetaan keinotekoisilla ja louhituilla lannoitteilla, jotka on rahdattu kaukaa ulkomailta ja joiden tehokas toimivuus edellyttäisi ensisijaisesti maaperää, joka on aggregaatteineen ja mykoritsasienirihmastoineen valmis vastaanottamaan lannoitteet ja muokkaamaan ne kasveille käyttökelpoiseen muotoon, jotta ne säilyvät maaperässä myös tulevia kausia varten.
Samaa koskee luonnollisesti puutarhanhoitoa. Maa käännetään uutta kasvukautta varten, sen kuormitusta lisätään keinotekoisilla lannoitteilla, ja pahimmassa tapauksessa puutarhat ja pellot myrkytetään kemikaaleilla, jotka ovat haitallisia pölyttäjien lisäksi myös maaperän tärkeille eliöille, jotka osallistuvat ravinteiden kuljettamiseen ja muuntamiseen kasveille ja muille eliöille käyttökelpoiseen muotoon.
Talous saattaa kukoistaa, mutta laskun maksavat maapallo ja sillä elävät eliöt – ihminen mukaan lukien. Näin ei voi kuitenkaan loputtomiin jatkua varantojen hiipuessa.
Kestävästä kehityksestä puhutaankin, kun kaikki edellä mainittu pyritään minimoimaan. Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys vaativat tuekseen ekologisen kestävyyden. Jotta talous voi kasvaa, luonnonvaroja täytyy säästää. Jotta ihmisen terveys ja olemassaolo säilyy, ekologisen ympäristön tulee kyetä tarjoamaan elinkelpoinen elämä kaikille: riittävästi ravintoa, terveellinen ja turvallinen työ- ja elinympäristö, vaatetus, lämmitys ja katto pään päällä. Kaikki on toki suhteellista, ja riippuvaista elinympäristöstämme.
Kestävyyskysymykset ovat nykypäivänä lähes kaikkien huulilla. Tuotanko haittaa tehdessäni päätöksiä yrityksessäni, maatilallani tai kodissani? Kestävyyskysymykset tuodaan kotitalouksiin energianlähteiden, sähkö- ja hybridiautojen, kierrätysohjeistusten, kompostoinnin, uusiokäytön, kulutustottumusten ja hävikkiruoan muodossa. Todellisessa kestävässä maataloudessa pyritään minimoimaan kemikaalit ja paljas maa, priorisoimaan eläinten hyvinvointi ilman turhaa lääkitsemistä, ja ympäristöstä huolehditaan maatalouden ohella. Yritysten uusiopakkaukset, kierrätettävistä ja kierrätysmateriaaleista valmistetut tuotteet, sekä energiankäytön hiilijalanjälki, kaikki kuuluvat kestävyyskysymyksiin, joiden tulisi olla minimitavoitteita jokaisessa yrityksessä. Se, mistä hiilijalanjälki koostuu, ei ole kaikille täysin selvää, mutta siihen löytyy laskurit ja ohjenuorat, joita voidaan pitää riittävinä määritelminä. Kestävää liiketoimintaa harjoittavat yritykset ovat edes jokseenkin resilienttejä ekonomisten kriisien iskiessä, ja takataskusta löytyy pieni potkuri pahan päivän varalle.
Kestävyydestä puhutaan yleensä ilmastonmuutoskeskusteluiden yhteydessä, vaikka ympäristökysymyksissä siihen kuuluu olennaisesti myös uusiutumattomat luonnonvarat ja jäte. Sosiaalisesta kestävyydestä sen sijaan harvemmin puhutaan.
Käytännössä sosiaalinen kestävyys vaatii yritykseltä ja yritysjohdolta tarkkaa reflektointia suhteessa työntekijöihin ja asiakaskuntaan. Vastaako tehtävä työntekijän osaamista? Onko työn määrä sopiva suhteessa työntekijän työkykyyn? Jääkö työntekijälle aikaa ja kykyä palautua tehdystä työstä? Tuottaako yrityksessä toimiminen sosiaalista kuormitusta työntekijälle? Onko yrittäjän oma käsitys työtä tekevästä henkilökunnasta todellisuutta vastaava? Osaako yritysjohto minimoida sosiaalisen kestävyyden riskit ja tarttua haasteisiin niiden vaatimalla tavalla?
Yrityksen kirjatut arvot kuvaavat yrityksen todellista toimintaa, ja innostavat työntekijöitä toimimaan niiden mukaisesti. Kestävä yritys huolehtii työntekijöistä ensin, sillä vain hyvinvoiva työntekijä voi olla tuottava. Työntekijä saa työstään asianmukaisen korvauksen, saa mahdollisuuden vaikuttaa työhönsä, ja saa kehittää itseään työn ohella.
Kestävyystavoitteet ylläpitävät nykytilaa, mutta riittääkö se? Ja ennen kaikkea: onko meillä vielä parempia vaihtoehtoja?
Uudistava maatalous on jo alkanut nostaa päätään luomuviljelyn peruskoulutuksessa. Se, mitä se pitää sisällään, on vielä vailla yhtenäistä kansainvälistä määritelmää, mutta tavoite on sama: uudistaa luonnonvaroja niiden tuhoamisen tai pelkän säilyttämisen sijaan. Hiiltä sidotaan maaperään ja monivuotisiin kasveihin, maatalouden päästöjen valuminen vesistöihin pysäytetään ja kiertoteiden kautta palautetaan maaperään, jossa se jälleen sidotaan kasveihin. Toistaiseksi on mahdotonta tuottaa riittävästi ravintoa koko maapallon asukkaille ilman fossiilisia polttoaineita, mutta traktorin käyttökertoja voidaan tietyin edellytyksin vähentää. Eläimet kuuluvatkin olennaisena osana uudistavan maatalouden lannoitusjärjestelmää ja peltojen kunnossapitoa.
Yritysmaailmaa voidaan lähteä uudistamaan pohtimalla työajan, etätyön, tulosten ja sosiaalisen kestävyyden suhdetta työn arvoon; tuotteen arvon suhdetta kestävyyteen ja luonnonvarojen kuluttamiseen; sekä muokkaamalla yrityksen prosesseja tuotannollisesti tehokkaampiin toimintatapoihin. Luonnollisesti sekä yrityksissä että kotitalouksissa tulisi pyrkiä edistämään kulloinkin paikallisesti kestävimmäksi energiantuottotavaksi tiedettyä energianlähdettä – on se sitten energiapuun ja roskien poltosta tai aurinkovoimasta lähtöisin. Jokainen yritys ja yksilö voi lisäksi omien resurssiensa puitteissa vaikuttaa omilla kulutustottumuksillaan siihen, minkälaisen jäljen jättää maapallolle.
8.9.2026
Heini Kylänpää, Bachelor of Natural Resources ja permakulttuurisuunnittelija